MISTÄ UUPUMUS JOHTUU?

 

Tässä blogikirjoituksessa pohdin uupumusta. Painotan, että kyse on omista ajatuksistani, jotka eivät perustu mihinkään tieteelliseen näyttöön.

Hyvinvointia vai pahoinvointia työyhteisössä? 

Tuohon kysymykseen törmään usein keskustelupalstoilla, lehtien sivuilla ja TV:ssä. Itse olen pohtinut asiaa ja päätynyt siihen, että kyse on enemmänkin kokonaisuudesta kuin yhdestä yksittäisestä asiasta. 

Työ, ura, koulutus, perhe, henkilökohtainen elämä luovat asetelman, joka vaikuttaa meidän jokaisen omaan henkiseen hyvinvointiimme tai pahoinvointiimme. Se miten elät elämääsi, millaisessa ympäristössä olet, millaisten ihmisten kanssa vietät aikaasi luovat pohjan ja maaperän, josta kumpuaa negatiivista tai positiivista. Ja kun negatiivinen ottaa vallan, niin alaspäin menevää kierrettä on vaikea pysäyttää – ihminen uupuu.

Moni ihminen taistelee sitkeästi ja jaksaa päivän kerrallaan. Mutta jossakin vaiheessa uupumus ja pahoinvointi lähtevät liikkeelle. Uskoisin, että maaperän on oltava otollinen, jotta jokin yksittäinen asia pystyy antamaan alkusysäyksen – saamaan ihmisen pois tolaltaan, mielen uupumaan.

Olen miettinyt, että työelämän uupumus ei välttämättä ole aina lähtöisin itse työpaikasta, työkavereista tai työilmapiiristä, vaan se saattaa puhjeta siellä jonkin tapahtuman tai ärsykkeen ilmaantuessa. Asiaan todennäköisesti vaikuttaa myös moni muu syy ja muuttuja!

Voiko uupumusta vastaan taistella?

On helppo sanoa, että omat asenteet ovat avainasemassa. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Ihminen, joka on uupunut, ei huomaa välttämättä omaa tilannettaan, puhumattakaan, miten voisi kasvattaa omaa henkistä ja fyysistä, positiivista energiaansa - voimaansa.

“Maalaisjärjellä ajatellen henkilön pitäisi päästä pois ikävien asioiden vaikutuksesta, jotta voi nähdä asioita, laittaa asteittain oman elämänsä kuntoon”. 

Ihminen saa henkistä energiaa ihmissuhteista, joten niiden laittaminen kuntoon saattaisi olla ensimmäinen askel. Aina olisi hyvä pyrkiä rakentamaan, mutta joissakin tapauksissa välimatkan ottaminen tai jopa suhteen katkaiseminen saattavat olla ainoa vaihtoehto. Hyvä keino on myös ryhtyä tekemään jotakin erilaista, johon voi siirtää ajatuksensa. Moni on saanut uuden kiinnekohdan elämäänsä ja selvittänyt päänsä ryhtymällä opiskelemaan tai hankkimaan uutta tietoa kiinnostavista aiheista. Hyvä päämäärä nimittäin pitää hereillä.

Fyysinen energia, jota saamme ravinnosta, liikunnasta, levosta ja palautumisesta, vapaa-ajasta, rentoutumisesta, ovat monille uupuneille henkireikä. Kannattaa liikkua ja harrastaa, elää terveellisesti – alkoholi ja muut päihteet eivät ratkaise ongelmia, päinvastoin. Lenkkipoluilta löytää luonnon energian ja uusia näköaloja, jotka ruokkivat mieltä ja ajatuksia.

Voiko uupumusta ennaltaehkäistä?

Mielestäni uupumus on siis monen asian summa. Näin ollen ennaltaehkäisyn tulisi liittyä elämään yleisellä tasolla. Ympäristö ja ihmissuhteet – eletty elämä – vaikuttavat kokonaisuuteen.

Olen huomannut, että toimimalla ja tekemällä muita kohtaan moraalisesti oikein, olemalla luottamuksen arvoinen, pääsee jo pitkälle. Välillä on osattava sanoa ei. Joistakin ihmisistä ja asioista on vain yksinkertaisesti hyvä päästää irti. Henkisen pääoman, tiedon hankkiminen ja oman asenteen kehittäminen auttavat ja ennaltaehkäisevät. 

Uupumus pysyy poissa varsinkin silloin, kun on tässä hetkessä ja tietoinen mitä ympärillä tapahtuu. Kipeidenkään asioiden kohtaamisen merkitystä ei koskaan saisi vähätellä. 

Siirtämällä asiat pois mielestäsi siirrät ongelmat jonnekin, jossa ne voivat kasvaa entisestään. Ja kun näin riittävän usein ja kauan tapahtuu, niin kukapa ei uupuisi.

Voiko liika tyytyväisyys uuvuttaa?

On hienoa olla tyytyväinen elämäänsä. Mutta vääränlainen turvallisuuden tunne, tyytyväisyys saattavat kääntyä itseään vastaan. Voisiko ajatella, että liika tyytyväisyys "tappaa" kehityksen? Tällä tarkoitan liian kauan jatkunutta tunnetta – kaikki on hyvin, mitään ikävää ei voi tapahtua, asiat kehittyvät ja jatkuvat itsestään. 

Oma mielipiteeni on, että liika turvallisuuden tunne saattaa turruttaa. Pysyäksesi valppaana ja hereillä, toimintakykyisenä, sinun tulee rasittaa itseäsi henkisesti ja fyysisesti, jotta et turru. Rasittamisella tarkoitan itsensä haastamista, uuden tekemistä, rajojen rikkomista, opiskelemista, asenteiden kyseenalaistamista – mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä.

“Kun alusta alkaen oppii ottamaan itseään niskasta kiinni ja tulee välillä pois mukavuusalueeltaan, niin ihme ja kumma se vaikuttaa omaan asenteeseen ja sitä kautta vireyteen. Ota itseäsi niskasta kiinni ja ala asteittain tekemään – älä luo maaperää uupumukselle”.

Tyytyväisyydessä piilee siis vaara, joka on eräänlaista taantumista ja uupumista. Me janoamme sitä, mutta kuten kauneuskin on katoavaista, niin tyytyväisyys saattaa muodostua ansaksi. Ihminen perustelee itselleen haluamansa, tässä tapauksessa vääränlaisen turvallisuudentunteen ja sulkee silmänsä uskoen, että elämä jatkuu näin hamaan tulevaisuuteen saakka.

“Välillä tuntuu, että elämä on jatkuvaa taistelua. Olisiko hyväksyttävä tuo tosiasia eikä taistella sitä vastaan. Silloin elämä saattaisi muuttua helpommaksi vai muuttuisiko. Pitäisi muuttaa omaa suhtautumistaan eikä vastustaa ja jäädä ongelmiin kiinni. Jos nimittäin aina vastustaa ja kapinoi, niin uupuu itsekin”.

Uupumuksessa on monia tasoja ja välillä tarvitaan ammattilaisten apua. Uskon kuitenkin vakaasti, että uupumusta voi ennaltaehkäistä omalla toiminnallaan. Toivon, että sait ajatuksia yllä olevasta ja pystyt hyödyntämään niitä omassa elämässäsi ja työssäsi!

https://businezzone.mailchimpsites.com/