PÄÄTTÄÄ – EI PÄÄTÄ

Päättämättömyyden ja päätöksen välissä on harmaa alue, jossa ei liikuta suuntaa tai toiseen. Ollaan jumissa omassa mielessä. Ei pystytä tai osata päättää – ollako vai eikö olla.

Tilanne on melko varmasti meistä jokaiselle tuttu. On ollut vaikea päättää, mitä ruokaa tekisin tänään. Mitä laitan päälleni lähtiessäni töihin? Uskallanko sanoa mielipiteeni? Voinko sanoa asiakkaalle suoraan asiasta? Pitäisikö oikeasti ryhtyä tekemään...?

KYLLÄ VAI EI – VAI EI KUMPAAKAAN

Päätös voi olla kyllä tai ei. Se voi olla päätös jonkin siirtämisestä tai tekemisestä tietyllä aikataululla. Päätös voi olla virheellinen, oikea tai siltä väliltä.

”Väärän päätöksen voi aina korjata, mutta jos ei ole tehnyt päätöstä, niin ei ole mitä korjata – tai onhan aina mahdollistaa päättää, että jatkossa tekeekin päätöksen”.

Tärkeintä on siis tehdä päätös, jotta avoimia ajatuksia, kysymysmerkkejä ei jää liikaa omaan mieleen häiritsemään ja seikkailemaan. Niillä, kun on taipumus tulla uudelleen kummittelemaan.

Aiheeseen sopiikin hyvin Suomalainen sanonta – parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

VARASTOIDUT PÄÄTÖKSET

Kyse on tavallaan keskeneräisistä asioista, joita kasaantuu omaan mieleen, ajatuksiin. Voit ajatella henkilöä, joka ei osaa päättää, ei osaa sanoa kyllä tai ei, ei mitä, missä ja milloin. Mieti, mitä hänen mielessään liikkuu? Voiko hän olla onnellinen?

Jossakin vaiheessa mielen varasto täyttyy ja päättämättömyydet jäävät kellumaan huomaamattamme mielemme sopukoihin. Unohdamme ne, mutta silti vaistoamme niiden läsnäolon. Tunnemme itsemme raskaaksi, hämmentyneeksi, emme saa kiinni ajatuksistamme, kuin tuhat asiaa pyörisi päässämme.

VARASTON TYHJENNYSTÄ

Tietokoneen muistin voi aina tyhjentää. Samoin varastosta voi heittää turhat tavarat roskiin. Mieleemme varastoidut päättämättömyydet ja ajatukset, ovat kuitenkin jotakin aivan muuta ja vaativat erilaisia toimenpiteitä.

Itse teen viikoittain paperille listan avoimista ajatuksista ja tekemisistä, jotka aikataulutan. Näin nämä päättämättömyydet eivät pääse unohtumaan. Toimintamalli vaatii itsekuria, eikä ole aina niin helppo toteuttaa. Aluksi lista saattaa olla pitkä ja jopa kasvaa.

Loppujen lopuksi huomaa, että oman varastolistan tyhjentäminen ei olekaan niin suuri urakka, kuin aluksi ajatteli. On mukava nähdä, kuinka kiire ja paine helpotti, pääkoppaan tuli lisää tilaa, ajatus juoksee ja tehot kasvavat.

Aihe kiinnostaa minua niin paljon, että tein kiireen hallinnasta verkkokurssin. Jos kiinnostaa, ota yhteyttä jari.taimela@ltyoy.com, niin kerron lisää ajatuksiani oman varaston tyhjentämisestä.