OSA 1. SUOMIKO MAAILMAN PUHTAIN MAA?

Toivon herättäväni rakentavaa keskustelua puhtausalan tulevaisuudesta!

Olen työskennellyt puhtausalalla yli 40 vuotta. Edelleen puhutaan samoista haasteista, jopa ongelmista, kuin aloittaessani. 

Pohdinnan jälkeen päätin kirjoittaa 6-osaisen blogikirjoituksen, jossa kuvaan rakenteita, toimintatapoja ja ratkaisuja, jotka ovat mielestäni vuosien saatossa vaikuttaneet työvoimapulaan, epäterveeseen hintakilpailuun, siivouksen laatuun ja alan kannattavuuteen. Herätän myös miettimään, mitä vastuullisuus ja robotiikka tuovat tullessaan.  

Seuraavassa alustus sarjan (2-6) SUOMIKO MAAILMAN PUHTAIN MAA -blogikirjoituksiin.

Kauneus on katsojan silmissä

Puhtautta, siivouksen lopputulosta, arvioidaan yleisesti silmämääräisesti henkilökohtaisiin mielipiteisiin ja kokemuksiin perustuen. Arvio puhtaudesta, vaihtelee siis henkilöstä toiseen.

”Kauneus on katsojan silmissä” tyylisen toimintamallin ei pitäisi kuitenkaan kuulua ammattimaiseen (yritys)toimintaan siivous- ja puhtausalalla.

Vastaus otsikon kysymykseen vaatii asioiden kohtaamista ja laajempaa vertailua. Ei riitä, että toteamme olevamme maailman puhtain ja onnellisin maa. Kysynkin, missä ovat faktat?

”Monissa Euroopan maissa puhtaustaso julkisissa tiloissa, hotelleissa, ravintoloissa, wc- ja saniteettitiloissa, näyttää paremmalta kuin Suomessa. Siellä jopa hymyillään ja nauretaan enemmän”.

 

Pinnathan näyttävät puhtailta - ei tarvetta uusille siivousmenetelmille!

Me suomalaiset uskomme, kun näemme omin silmin! Valitettavasti pintojen huokosiin ei kuitenkaan näe sisälle, jotta pystyisi toteamaan onko siellä kemikaalijäämiä ja likaa. 

Haluammeko lisää faktaa ja uusia Suomalaisia tutkimustuloksia, jotka todistaisivat lukuisat eurooppalaiset tutkimukset vääriksi tai oikeiksi? Emmekö usko tieteellisesti todistettuihin lainalaisuuksiin, entäpä kemian ja fysiikan lakeihin? Onko mahdollista, että tiedämme paremmin, mikä toimii, mikä ei? Onko kyse muutosvastarinnasta? Vai onko kauneus katsojan silmissä?

Onko pinttynyt lika vallannut kiinteistömme? 

Käytämme perinteisiä menetelmiä. Epäilemme uutta? Aikaa kuluu, uudet ja tehokkaat menetelmät jäävät hyödyntämättä. Saammeko näin jatkoajan ”oikeuden ja luvan” käyttää tuttuja ja turvallisia, perinteisiä menetelmiä sekä kemikaaleja? Missä ovat ne teot, joilla ollaan maailman puhtain ja onnellisin kansa.

Maailmalla nämä Suomessa ”kyseenalaistetut” menetelmät puolestaan tuottavat kasvavissa määrin korkeampaa puhtautta ja hygieniaa. Onko meillä varaa ummistaa silmämme vai pitäisikö nopeasti avata ne. Voisiko epäilyn sijaan selvittää oikeasti, miten muualla toimitaan.

”Ovatko pinttynyt lika huokosissa ja onnellisuus totta, vaikka emme niitä näkisi?”

Onko Suomen puhtausala kilpailuttamassa itsensä hengiltä?

Toinen merkittävä puhtausalaan liittyvä ongelma on hintakilpailu, jonka vaikutus on erittäin suuri. Miten on mahdollista tuottaa laadukasta puhtautta ja palvelua vuoden 2004 hintatasolla? Eivätkö kustannukset ole nousseet? Vai onko hinnasta muodostunut lähes ainut kilpailukeino alallamme?

On monia tuotteita ja palveluita, joista maksetaan reilusti ja oikeudenmukaisesti. Miksei siivous- ja puhtausalalla olisi samoin? Pitäisikö alamme vakiintuneita käytäntöjä muuttaa? Mielestäni epäterveellinen hintakilpailu tekee henkilöstöstäkin onnetonta.

 

Digitaalisuus, robotiikka ja tekoäly

Mistä asiakas maksaa? Laadusta vai hienosta teknologiasta? Korvaako teknologia siivoojan? Mikä on teknologian todellinen merkitys ja vaikutus? Voiko teknologia vaikuttaa inhimilliseen palveluun?

Digitaalisuus, robotiikka ja tekoäly ovat hienoja asioita, joille pitää kuitenkin aina löytyä maksaja. Alalla hintakilpailu on kovaa. Sisältyvätkö robotiikka ja tekoäly kilpailtuun hintaan, vai otetaanko kulut työntekijöiden selkänahasta? Toivottavasti ei!

Viemmekö digihuumassa asiakkaiden huomion pois todellisista ongelmista, kuten henkilöstöpulasta? Hinnan lisäksi kilpailueduksi tuleekin teknologia ja ihminen jää entistä sivummalle. Miten käy laadulle ja hygienialle? Digitaalisuudesta ei saa tulla kaksiteräistä miekkaa, olla pelkkää markkinointia, vaan tuettava alan kehitystä, meitä ihmisiä.

Puhumme vastuullisuudesta, mutta onko näin myös käytännössä?

On muotia kertoa kestävästä kehityksestä ja ekologisuudesta – ympäristöstä, mutta käyttää silti voimakkaita kemikaaleja, tuhlata energiaa ja vettä. Johtamismallit ja logistiikka ovat kuten ennenkin. Mikä on oikeasti muuttunut?

Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta olen jäänyt kaipaamaan todellisia tekoja.

Mitä mieltä olet – vastaavatko lupaukset ruohonjuuritasolla ja asiakasrajapinnassa todellisuutta?

Mielestäni tarpeenmukainen, maailman puhtain, ekologisesti tehokas siivous alkaa työntekijästä,  henkilökohtaisesta panoksesta, jota on mahdotonta korvata. Jos väitämme toisin, vääristelemmekö totuutta.

Seuraavissa blogikirjoituksessa pohdin, Onko pinttynyt lika vallannut kiinteistömme?

NYT SAA SANOA Puhtausalan Talk Show. 

Käy tutustumassa ensimmäiseen jaksoon, jossa vastailen minulle esitettyihin kysymyksiin. Jatkossa kuulet vierailtani suoraa puhetta, mielipiteitä, rakentavia näkemyksiä ja ratkaisuja puhtausalan haasteisiin. Keskiviikkona 30.8 vieraana Paula Silvennoinen.  

-------

Tietoa kirjoittajasta:

Jari Taimela on toiminut puhdistusalalla vuodesta 1989 kehittäen laatu- ja johtamisjärjestelmiä, asiakaspalvelukonsepteja ja franchising-toimintamalleja, valmentanut ja kouluttanut niin palveluliikkeitä kuin kuntien ja kaupunkien organisaatioita. 

Vuoden 2023 alusta alkoi yhteistyö SSTL Puhtausala ry:n  kanssa - verkkovalmennukset Johdon ja esihenkilöiden valmennukset | SSTL Puhtausala ry  

Valmennusten lisäksi Jari on mukana kehittämässä ainutlaatuista ympäristöystävällistä kemikaalitonta puhdistusmenetelmää. 

Lisätietoa: +358 500 609 324 /jari.taimela@ltyoy.com